Kuva: Tuomas Kuhalainen
Porissa vietetään tällä viikolla tapahtumarikasta aikaa. On jatseja sekä SuomiAreenoita. Torstaina vierailin kuuntelemassa Kohti inspiroivaa ja vaikuttavaa kansalaisyhteiskuntaa, jossa puhujina oli mm. anarkisti-kommunisti Li Andersson, Keskustan “norminpurkutyöryhmän” varapuheenjohtaja Hanna Kosonen sekä Kokoomuksen Sannan Lauslahti ja Persujen oikeus- ja työministeri Jari Lindström.
Keskustelu painottui vain vapaaehtoistoimintaan, sekä erityisesti ei-poliittisiin esimerkiksi urheiluseuroihin sekä tiettyä monikulttuurista poliittista linjaa vetävään vastaanottokeskusten ylläpitäjään, SPR:ään. Myöskin poliittisesta vaikuttamisesta sekä erityisesti nuorten vaikuttamisestakin puhuttiin, mutta vähemmän mitä olisin toivonut.
Puhutaan vaikuttavasta kansalaisyhteiskunnasta. Huomaa, puhutaan! Mutta mihin kansalaiset kuitenkaan pystyvät vaikuttamaan, muuta kuin kansanedustajien, yms. Broilereiden valitsemisessa muutaman vuoden välein. Muu onkin sitten kulissien takana tehtäviä päätöksiä, hyvä-veli-verkostoa, perustuslain rikkomista sekä rälläämistä kansan kustannuksella.
Jos ajatellaan, että kansalaiset pitäisi oikeasti saada päättää omista ja itseensä liittyvistä asioista, meidän tulisi äänestää asioista, eikä ihmisistä. Mutta tarvitaanhan poliittikkojakin, ettei varmasti meille jää ainakaan ylijäämää budjettiin.
Kuuntelin myöskin automatioon liittyvää keskustelua, jossa poliitikoista puhumassa oli tämä sveitsiläinen miljonääri, suomen tieverkon kauppaaja, Anne Berner maanviljelijän kuteissa. Robotiikan kehittymisestä ja sen hyödyttämisestä kansanedustajatyössä tuli keskustelun juontajalta, Tuomas Enbuskelta hyvä idea, eli korvattaisiin kansanedustajien avustajat roboteilla. Minusta, samantien voisi nuo kansanedustajatkin korvata roboteilla, jotka ohjelmoitaisiin ylläpitämään tuota demokratian esirippua, jonka takaa koko poliittisen päätöksentekomme kauheus paljastuu. Tuon verhon takana on juuri noita maamme selkäänpuukottajia, jotka ovat myymässä kansalaisomaisuutemme, korottamassa verotusta sekä lobbaamassa Euroa, kansainvälisiä suursijoittajia sekä muita, TTIP-sopimuksen varjolla toimivia riistoyrityksiä maahamme.
Eivät kansanedustajat tee tässä maassa tärkeimpiä päätöksiä. Esimerkiksi Natoon liittymistä on hierottu sulassa hiljaisuudessa, annettu Naton hävittäjille lupa käyttää maamme ilmatilaa sekä vieraan valtioiden sotilaiden tunkeutumisen maahamme, muka harjoituksiin, ilman että edes eduskunnan puolustusvaliokuntaa olisi informoitu. Nämä Nato-Jenkit kutsuvat itsensä mieluusti sotaharjoituksiin Suomeen, ihan vain luodakseen jänniteitä Venäjän ja Suomen välille. Ei Yhdysvallat hyväksyisi, jos vieraan valtion joukot harjoittelisivat sen rajalla tai raijjaisi rajoille ohjuksia, kuten nähtiin vaikkapa Kuuban kriisin yhteydessä. Nyt Venäjää ollaan ajamassa nurkkaan, sitä boikotoidaan ja ajetaan syyttä entistä ahtaammalle. Suomen vahvuus on aina ollut liittoutumattomuus ja puoluettomuuspolitiikka, mutta kuitenkin kärvistely aina hieman enemmän Venäjän puolella. Tämä olisi myös vastaisuudessa parempi ulkopolitiikan malli, kuin Yhdysvaltojen kumartelu, sillä geopolitiikan perusteella Venäjä on naapurissa ja Yhdysvallat toisella puolella maapalloa.
Kansan mielipide täytyisi ottaa huomioon. Kansalaisaloitepalvelu pitäisi muuttaa Kansanäänestyspalveluksi, jossa tietty määrä allekirjoittaneita voisi vaatia toteutettavaksi sitova kansanäänestys jostain merkittävästä ulko- tai sisäpoliittisesta suuntaviivasta, kuten Natosta, Euroopan unionin integraation tiivistämisestä (lue: Liittovaltio), turvapaikkapoliitikasta, raha- ja talouspolitiikasta, puolustuspolitiikasta tai vaikkapa homojen avioliitto-oikeudesta. Ihan mistä tahansa, mikä on kansan huolena ja he haluaisivat enemmistön kannan asiaan.
Yksi tärkeä asia olisi myöskin eduskunnan paikkaluvun laskeminen vaikkapa sataan edustajaan sekä eduskunnan valitseminen suoralla kansanäänestyksellä, eikä suuria puolueita tukevalla vaaliliitto- ja suhteellinen vaalitapa-periaatteella.
Mutta jo me vain nyt kerran vuodessa järjestämme tällaisen kansalaisten puhetilaisuuden Porissa, jossa annetaan aina parille kansalaiselle lyhyt puheenvuoro keskustelun jälkeen, ja kutsumme tätä hyväksi demokratiaksi ja kansalaiskeskusteluksi sekä vaikuttavaksi yhteiskunnaksi, olemme hakoteillä. Kansa haluaa nyt valtaa, sirkushuveja sillä on jo parin sadan apinan verran.
