Kuva: Tuomas Kuhalainen
Iltalehti uutisoi vaalivoittaja Keskustan elinkeinoministeri Olli Rehnin valinnasta Suomen Pankin johtokuntaan.
Tämä tietää maineen ja kunnian lisäksi huomattavaa palkankorotusta. Tässä voi tavallinen työtätekevä ihminen tai vaikka vähän menestyneempikin yrittäjä hieraista silmiään. Näennäis-demokraattisesti valittu ministeri-kansanedustajan palkka on 12 307 euroa, kun taas hyvä veli-verkoston kautta tittelinsä saanut Suomen Pankin johtokunnan jäsenkin tienaa 16 088 euroa.
Pelkästään Suomen Pankista löytyy ihan kohtuullisia palkkoja nostavia ihmisiä vähän liiankin kohtuullinen määrä. Etunenässä pääjohtaja, jonka palkka on vaatimattomat 22 000 euroa plus luontaisedut.
Myöskin kunnallishallinnon kulut ovat kohtuuttomat. Vain kansainvallan turvaamiseksi pitää koota jatkuvasti kokoon erinäisiä työryhmiä ja lautakuntia, valtuustoista ja hallituksista puhumattakaan ja jokaisen niistä jäsenille maksetaan muutaman satasen kokouspalkkio kerrasta.
Tässä voidaan kysyä, mitä hyötyä näistä virkamiehistä on maallemme?
Vaikkapa Posti kohdalla näistä johtajista on ollut vain harmia. Suomen Pankin toiminta on tällä hetkellä ainoastaan näennäistä. Päätökset tehdään suljetuin ovin suurissa Brysselin saleissa, joissa konjakki täyttää korruptiopöytää, kuten Irwin jo aikanaan totesi.
Euroopan komissiossa istuvat maanpetturit eivät mitenkään ole valittu demokraattisesti. Tämä on paras malliesimerkki harvainvallasta. Myöskin Neuvostoliitossa järjestettiin näennäisiä äänestyksiä, vaikka tulos oli jo selvillä ja tuolloin suuri osa neuvostokansalaisista uskoi, että kyseessä on demokratia.
Samanlainen huijaus on tälläkin hetkellä menossa. Ihmiset uskovat niin sokeasti demokratiaan, että sulkevat silmänsä totuudelta. Heistä on mahdotonta, että sivistyneessä länsivaltiossa, demokratian ja solidaarisuuden kehdossa olisi meneillään globaali ryöstö.
Neuvostoliiton miehittämässä Virossakin järjestettiin kansanäänestys Neuvostoliiton jäsenyyden hakemisesta, eli samanlainen näennäinen kansanäänestys, joka Suomessa järjestettiin Euroopan yhteisöön liittymisestä. Niin Neuvostoliitossa, kuin EU:ssakin, jokainen joka on kerran valinnut tuhon tien, ei siitä voi enää irtaantua.
Äänestyksen aikana monopoli-mediassa naurettiin kaikille Euroopan unionin vastustajille ja väitettiin, että unionin ulkopuolelle jääminen tietäisi ulkomaankaupan romahtamista. Katsotaanpas Norjaan tai Sveitsiin, jotka eivät tätä huijausta uskoneetkaan.
Nyt jo viimeistään voidaan avoimesti todeta, että Eurostoliiton vastustajat olivat oikeassa, ja jos heitä oltaisiin kuunneltu, Suomi olisi edelleen yksi maailman talousmahdista. Meillä tehtäisiin maailman parhaita kännyköitä, jos amerikkalainen Troijan hevonen ei olisi myynyt Nokiaa ulkomaille.
Tekisimme ulkomaille junia ja laivoja. Jokaiselle suomalaiselle olisi töitä ja työura kestäisi 17-vuotiaasta eläkeläiseksi samassa yrityksessä ilman pelkoa yt-neuvotteluista ja irtisanomisista. Mutta, tämä on sitä sosialismin unelmaa, josta itse isä aurinkoinenkin saattoi vain haaveilla.
