Kolumni: Koskenperkaajapatsaan kunnostus rahanhukkaa

Jos tämän remontointi maksoi satatonnia, niin emme uskalla edes ajatella rakennuskuluja. Kuva: Tuomas Kuhalainen

Kokemäenjoen vartta ”koristamassa” oleva kanaverkkoa ja styroksia sisältävä betonimöhkäle on niellyt vuosituhannen vaihteessa veronmaksajien rahoja lähes satatuhatta markkaa.

Ja nyt ollaan tekemässä samaa remonttia, mutta markat ovatkin muuttuneet euroiksi.

Kustannussyistä kukaan ei tunnusta tuota patsasta omistavansa. Ely-keskuksen mukaan patsas on juhlallisin menoin luovutettu kaupungin haltuun, mutta kaupunki ei tunnu asiaa tunnustavan, vaan kiertelee ja vaatii Ely-keskusta asiaa todistamaan.

Niin, kukahan hullu tunnustaisi omistavansa kasan rappeutuneen betonin ja styroksin sekoitusta ja ilmoittautuisi vielä sijoittamaan sen kunnostustöihin kymmeniä, ellei satoja tuhansia euroja. Eihän kukaan tervejärkinen, vaikka ne rahat olisivatkin jonkun toisen lompakosta pois!

Omasta mielestäni tuo mitään muistustamaton elementti enemmänkin halventaa, kuin kunnioittaa Kokemäenjoen perkaajia, he hän tekivät työnsä huolella, toisin kuin tämän patsaan rakentajat ja suunnittelijat, joilla tuskin oli kokemusta edes te-toimiston savenvalantakurssilta. Kun selvittelin tarkemmin patsaan historiaa, se onkin pystytetty TVH:n (Tee Vähän ja Harkiten, Tie ja Vesi Hallitus), 175-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1974.

Patsastahan kunnostettiin jo kerran, vuonna 2000, jonka jälkeen patsas oli muutaman vuoden edes vähän edustavan näköinen, kunnes se taas alkoi haalenemaan ja rappautumaan.

Koko rumistuksen voisi puolestani purkaa pois ja sijoittaa siitä säästyvät rahat vaikkapa paikalliseen vapaa-palokuntatoimintaan tai vaikkapa kouluille, päiväkodeille taikka paikallisille voittoa tavoittelemattomille yhdistyksille. Jos rahaa on kunnalla, tai vaikka sitten valtiolla niin paljon, että kanaverkkopatsasta aletaan kunnostamaan, oltaisiin voitu jättää edes kyläkoulut leikkaamatta ja kunnostettu niitä.