Katsoin Ylen ohjelmaa Slummikokelaat Areenan kautta. Kyseisessä ohjelmassa Isosta Brittaniasta lähteneet 18-19 vuotiaat nuoret tutustuivat työelämään Länsi-Afrikan Nigeriassa.
Ohjelmaa katsoessani ajattelin, että tuosta täytyy kyllä kirjoittaa. Ohjelmassa näytettiin, kuinka raskasta työtä nuoretkin joutuvat Afrikassa tekemään. Se sai sosiaalituilla elävät länsimaalaiset ajattelemaan elämänsä tarkoitusta.
Kaksi kolmesta brittinuoresta halusivat automekaanikoiksi. Yksi taasen ei halunnut tai viitsinyt edes hakea töitä. He pääsivät 10 päiväksi kokeilemaan, millaista on automekaanikon työ vajaavaisilla työvälineillä. Jos työ ei onnistu tarpeeksi nopeasti, paikalliseen tapaan kuului oppipojille rangaistuksena jopa piekseminen.
Kun yksi brittiläisestä tapasi autokorjaamolla saman ikäisen paikallisen harjoittelijan ja sai tietää kuinka pitkää päivää tämä tekee, totesi hän seuraavasti:
”Jos veisin sinut kotimaahani, elämäsi olisi hauskempaa. Nauttisit elämästä. Et tekisi töitä, vaan lepäisit. Kotopuolessa normaalit 19-vuotiaat juovat ja juhlivat.”
Tämä lausahdus sai minut ajattelemaan länsimaalaista ajattelutapaa. Tänne tulevat maahanmuuttajat pääsevät vain lepäämään laakereillaan ja yhteiskunta maksaa viulut. Oma nuorisomme on menettänyt jo kauan sitten halunsa tehdä töitä. He ”juovat ja juhlivat sekä lepäävä ja nauttivat elämästään” kuten Ylen ohjelmassa todettiinkin.
Nuoret täytyy saada töihin. Ja ennen kaikkea nuorilla tulee olla halu tehdä töitä. Sosiaalituen kannustinluokut tulee poistaa ja tarjota nuorille työpaikkoja. Jos työ ei kelpaa, vaihtoehtona ei tule olla sosiaalituella eläminen. Toimeentulotuki tulisi olla mahdollisuus vain, jos työtä ei ole tarjolla.
Ulkomailta tuleville maahanmuuttajille ei tulisi tarjota sosiaalitukea, elleivät he ole ensin tehneet töitä vaikkapa muutaman vuoden ja saaneet kansalaisuuden. Heti maahan tultaessa sosiaalitukea anoville tulee evätä oleskelulupa maassa.