Suomessa, ja koko läntisessä maailmassa ollaan todella hyviä moralisoimaan muita, mutta usein unohdetaan omat virheemme.
Me kritisoimme sananvapaustilannetta Venäjällä. Me ärsytämme naapuriamme, haukumme sen johtoa ja hallintoa.
Onko Venäjän tilanne sitten niin huono? Putinin kaudella maa on noussut parhaimpaan tilaansa vuosisatoihin. Neuvostoliiton ajan teloituksista ja Tsaarien ajan vainoista ollaan päästy pitkälle. Putinilla on tietenkin, kuten kaikilla muillakin valtaa pitävillä, vihaajia. Teit mitä tahansa, aina joku siitäkin pahoittaa mielensä.
Suomi pyrkii lännen tuella puuttumaan liikaa Venäjän sisäisiin konflikteihin. Samalla unohdetaan omat mielipidevainomme.
Suomen rikoslaissa on edelleenkin mielipidelakeja, joista yhtenä voidaan tuoda pykälä ”Kiihottaminen kansanryhmää vastaan”. Tuon pykälän nojalla voidaan tuomita jopa kahden vuoden vankeuteen ja törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan enintään neljäksi vuodeksi.
Tuota pykälää on pystytty soveltamaan monien poliittisten viestien hiljentämiseen. Tällä hetkellä monia internetissä toimivia julkaisuja on pyritty vaimentamaan ja kirjoittajia saamaan oikeuden eteen. Joitakin on jo tuomittukin, jopa useiden vuosien vankeuteenkin mielipiteensä ilmaisusta.
Maahanmuuttokritiikki, joidenkin ihmisryhmien mukaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan, on myöskin hallinnon arvostelua. Arvostelemme valtaapitävien puolueiden takinkääntöjä. Perus-Suomalaiset nousivat valtaa pitäväksi ja merkittäväksi puolueeksi juuri maahanmuuttokriittisillä puheilla.
Nämä kuitenkin heivattiin pois, ja nyt sanotaan, että ”valtaan päästyä populistit ymmärsivät, etteivät asiat olleetkaan niin yksinkertaisia.” Minä väitän, että asiat ovat juurikin niin yksinkertaisia. Maahanmuuttopolitiikka kustantaa useita miljardeja vuodessa. Puhumattakaan muista epäsuorista kuluista.
Väitän, että yksinkertaisin ratkaisu Suomen pelastamiseksi olisi suora demokratia, jossa äänestettäisiin asioista eikä ihmisistä. Ratkaisu olisi FIXIT, äänestys Euroopan Unionin ja Euro-alueen jäsenyydestä, ja tämän äänestyksen tulokseen tulisi sopeutua.
Ratkaisu olisi vahva yhteistyö suuren itänaapurimme kanssa, joka tarkoittaisi pakotteista luopumista. Kun olisimme jo heti alkuunsa irtisanoutuneet näistä pakotteista, Suomella olisi ollut avoinna koko Venäjän markkina ilman muita läntisiä kilpailijoita.
Markan palauttaminen takaisi itsenäisen rahapolitiikan, jossa ei olisi ainakaan niin paljon välistä vetäjiä. Me saisimme tehdä itsenäiset talouspoliittiset ratkaisumme, jotka vauhdittaisivat talouskasvua. Se olisi oikeaa itsenäisyyttä.
Kuitenkin, niin kauan, kuin nuo 1 228 261 vuonna 1994 EU:lle annettua EI-ääntä, eli 43,11 prosenttia äänestäjistä, jätetään huomioimatta ja EU:n tuomien lieveilmiöiden kritisoijat laitetaan linnaan, emme ole vapaita emmekä itsenäisiä. FIXIT
